Kevään kurssit ja puolenvälin tunnelmia: sosiaalinen väsymys ja kielitaidon kehittyminen
Kevät on lähtenyt käyntiin paljon rennommin ja helpommin kuin syksy, nyt kun kaikki pankkitili- ja puhelinliittymäasiat ja muut on jo hoidettu. Myös yliopiston käytännöt ovat melkein jo tuttuja, joten kurssi-ilmoittautuminenkin hoitui tällä kertaa paljon vaivattomammin.
Kevään kurssit
Nyt keväällä mulla on kolme antropologian kurssia, yhteensä 16 op, eli huomattavasti vähemmän kuin mitä syyslukukaudella, jolloin tein 27 opintopistettä (vaihdossahan HY:lle riittää, jos suorittaa vähintään 40 op). Opintopisteellisten kurssien lisäksi jatkan kevään ajan tanssiproduktiossa, jossa harjoitustahti alkaa pikkuhiljaa kiristyä kohti huhtikuun nykytanssifestivaalia, jossa esiinnymme. Meillä on syksystä lähtien ollut monen tunnin treenit aina torstaisin, minkä lisäksi muutama intensiiviviikonloppu. Olemme myös saaneet osallistua Poitiersissa vierailleiden tanssijoiden workshopeille ja heidän esityksiinsä. Mun kevään lukujärjestys näyttääkin melkein siltä kuin opiskelisin näyttämötaiteita antropologian sijaan. Olen kyllä ehtinyt ottaa kaiken hyödyn myös muistakin maksuttomista yliopistoliikunnan kursseista, joten viikkoon mahtuu myös crosstrainingia ja akrobatiaa.
Syyslukukauden kokeiden arvostelu
Syksyn loppukokeiden tulokset ovat tulleet ja sain kaikki kurssit läpi yhtä lukuunottamatta. Ilmeisesti riippuu tosi paljon opettajasta, miten paljon vaihtareille annetaan armoa kokeiden arvostelussa, sillä monet vaihtarit ovat sanoneet, että heidän arvosanoissaan on ollut isoja eroja. Kielten ja kirjallisuuden tiedekunnassa, jossa tein yhden kurssin, ei edes arvostella vaihtareiden kokeita, vaan pelkästään osallistumalla kurssille ja tekemällä kokeen vaihtari saa hyväksytyn. Humanistisessa tiedekunnassa puolestaan, jossa teen kaikki muut kurssini, myös vaihtarit arvostellaan, niin kuin kaikki muutkin opiskelijat eli asteikolla 0-20 siten, että 10-20 on hyväksytty ja 0-10 hylätty. Loppukeväästä ainakin ranskalaisten opiskelijoiden kaikkien kurssien pisteet lasketaan yhteen ja niistä muodostetaan keskiarvo, jonka täytyy olla 10-20 voidaakseen jatkaa seuraavaan vuoteen. Tällöin jokin aikaisemmin hylätty koe voi lopulta kompensoitua hyväksytyksi.
Kaikkien kurssien yksi ainut uusintakoeviikko olisi kesäkuun puolessa välissä, jolloin suunnitelmani mukaan olen ollut Suomessa jo useamman viikon. Kysyin kurssin opettajalta, että täytyykö minun uusia tuo yksi koe ja voisinko uusia sen jo aikaisemmin tai vaikka kirjoittaa esseen aiheesta, mutta opettaja ei kuitenkaan kuulema saa tehdä sellaista päätöstä yksin, joten mun täytyy kysyä vielä koko oppiaineen johtajalta.
Puolenvälin tunnelmia
Joulun jälkeen oikeastaan koko tammikuun ajan on ollut paljon läksiäisiä, kun syksyvaihtarit ovat palanneet koteihinsa. Seuratessa muiden paluubyrokratiaa eli asunnon ja pankkitilien irtisanomista ja kurssitodistuksien hankkimista, alkoi tuntua kuin itsekin olisi jo palaamassa. Meidän syksyllä muodostamasta italialaisporusta onneki kuitenkin vielä puolet jää kevääksi, niin ei tarvitse aloittaa aivan alusta tutustumista uusiin vaihtareihin. Kovin moneen uuteen en ole vielä törmännytkään.
Sosiaalinen väsymys
Puhuimme parin porukkamme italialaisista kanssa, että on vähän iskenyt puolenvälin sosiaalinen väsymys. Syyskuussa kaikki yrittivät olla kiinnostuneita kaikista ja muodostaa kaveriporukoita mahdollisimman nopeasti, mikä oli sinänsä myös vähän stressaavaa, mutta myöhemmin jo muodostuneeseen porukkaan on aina vaikeampi päästä sisään. Kun saimme sitten muodostettua jonkinlaisen porukan, tai osittain voisi sanoa myös passiivissa, kun jonkinlainen porukka muodostui, koska hyvin pitkälti kivan vaihtariporukan löytyminen on myös tuurista kiinni. Esimerkiksi kuka sattuu asumaan samassa asuntolassa tai onko kursseilla muita vaihtareita. Nyt kun olemme jo jakaneet puolen vuoden vaihtokokemuksen muutamien kanssa ja osa porukasta on vielä jäljellä, niin ajatus samanlaisesta uuden porukan etsimisestä ja joka suuntaan kiinnostumisesta uudestaan tuntuu raskaalta, kun oma arki on jo hahmottunut, niin helpommalta tuntuu jatkaa hengailua vanhan porukkamme kesken.
Vaikka puhun porukasta ja Poitiers on niin pieni kaupunki, että kadulla lähes aina törmää johonkin, niin silti olen myös ollut paljon vain yksinkin. Viikossa voi olla monta päivää, jolloin menen luennolle ja yliopistoliikuntaan, joissa saatan vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa, mutta sitten kaikki jatkavat omia asioitaan. Siinä mielessä opiskelu täällä ei eroa paljon mun Suomessa opiskelusta, mutta vaihdossa yksin oleminen jostain syystä vain tuntuu yksinäisemmältä kuin yksinolo Suomessa. Mutta ihan hyvässä tasapanoissa on yksin ja porukassa hengailu kuitenkin ollut.
Kielitaidon kehittyminen
Joulun jälkeen mietin, että olisiko vain puoli vuotta vaihdossa riittänyt, kun laskin, että vielä on hyvin monta viikkoa jäljellä. Nyt olen kuitenkin taas tyytyväinen päätökseen olla koko lukuvuosi. Kielen oppiminen oli oikeastaan suurin syy, miksi valitsin lukuvuosivaihdon. Olenkin tosi tyytyväinen, että olen löytänyt vaihtareita, joiden kanssa puhumme ranskaa. Tuntuu, että syksy meni pitkälti kieleen totutteluun ja erityisesti varmuuden saamiseen ihan peruskommunikointitilanteissakin, vaikka olinkin ranskaa ala-asteelta asti jo opiskellut. Vertasin alussa tätä vaihtoa myös ehkä liikaa espanjan oppimiseeni lukiovaihdossa ja nyt on täytynyt hyväksyä, etten tule oppimaan ranskaa ainakaan tällä kertaa yhtä sujuvaksi, kun paikallisten kanssa on niin vähän kontakteja ja arkisanastoa ei kuule samalla tavalla kuin isäntäperheessä lukiovaihdossa. Mutta kielenkäytön varmuus on ehkä isoin asia, joka on kuitenkin syksyn aikana täällä tullut, vaikka sanasto ei ihan vielä riittäisikään, niin nyt tuntuu, että uskallan mennä ranskalla kaikkiin tilanteisiin.
Kursseilla on monesti vieläkin haastavaa ymmärtää kaikkea, mutta ei ollenkaan enää niin haastavaa kuin syksyllä ja nyt huomaan myös, että luentojen jälkeen en ole enää niin väsynyt, kun ei tarvitse käyttää ihan niin paljon energiaa pelkkään ymmärtämiseen kuin syksyllä. Nyt keväällä on siis kiva vielä vahvistaa kieltä ja huomata, mitä kaikkea on jo oppinut.
Jos olisin lähtenyt jo joulun jälkeen, niin yhdeksi päällimmäiseksi mielikuvaksi olisi myös jäänyt hankaluus ja hitaus hoitaa asioita - yksi vain syksyksi tullut italialainen ei esimerkiksi koskaan ehtinyt saada paikallista pankkikorttiaan, joka oli asuntolan puolesta kuitenkin pakko hankkia.
Vaikka tässä on vielä vaihtoa jäljellä noin 2,5 kuukautta (josta yhteensä kolme viikkoa on lomaa), niin tuntuu, että loppu alkaa jo häämöttämään. Ollaankin tehty muun muassa suunnitelmia, minne lähikaupunkeihin tehtäisiin vielä päiväretkiä yms.
---
Tässä onkin enää yksi viikko ennen helmi-maaliskuun vaihteen talvilomaviikkoa. Loman ensimmäisen viikonlopun vietän Pariisissa tanssikurssilla ja sieltä ajattelin jatkaa pienelle kierrokselle Bretagneen. Seuraavan kerran kirjoittelenkin varmaan talvilomasta.
Kevään kurssit
Nyt keväällä mulla on kolme antropologian kurssia, yhteensä 16 op, eli huomattavasti vähemmän kuin mitä syyslukukaudella, jolloin tein 27 opintopistettä (vaihdossahan HY:lle riittää, jos suorittaa vähintään 40 op). Opintopisteellisten kurssien lisäksi jatkan kevään ajan tanssiproduktiossa, jossa harjoitustahti alkaa pikkuhiljaa kiristyä kohti huhtikuun nykytanssifestivaalia, jossa esiinnymme. Meillä on syksystä lähtien ollut monen tunnin treenit aina torstaisin, minkä lisäksi muutama intensiiviviikonloppu. Olemme myös saaneet osallistua Poitiersissa vierailleiden tanssijoiden workshopeille ja heidän esityksiinsä. Mun kevään lukujärjestys näyttääkin melkein siltä kuin opiskelisin näyttämötaiteita antropologian sijaan. Olen kyllä ehtinyt ottaa kaiken hyödyn myös muistakin maksuttomista yliopistoliikunnan kursseista, joten viikkoon mahtuu myös crosstrainingia ja akrobatiaa.
 |
| Alkulämmittelyä |
 |
| Esitysrekvisiittaa |
Syyslukukauden kokeiden arvostelu
Syksyn loppukokeiden tulokset ovat tulleet ja sain kaikki kurssit läpi yhtä lukuunottamatta. Ilmeisesti riippuu tosi paljon opettajasta, miten paljon vaihtareille annetaan armoa kokeiden arvostelussa, sillä monet vaihtarit ovat sanoneet, että heidän arvosanoissaan on ollut isoja eroja. Kielten ja kirjallisuuden tiedekunnassa, jossa tein yhden kurssin, ei edes arvostella vaihtareiden kokeita, vaan pelkästään osallistumalla kurssille ja tekemällä kokeen vaihtari saa hyväksytyn. Humanistisessa tiedekunnassa puolestaan, jossa teen kaikki muut kurssini, myös vaihtarit arvostellaan, niin kuin kaikki muutkin opiskelijat eli asteikolla 0-20 siten, että 10-20 on hyväksytty ja 0-10 hylätty. Loppukeväästä ainakin ranskalaisten opiskelijoiden kaikkien kurssien pisteet lasketaan yhteen ja niistä muodostetaan keskiarvo, jonka täytyy olla 10-20 voidaakseen jatkaa seuraavaan vuoteen. Tällöin jokin aikaisemmin hylätty koe voi lopulta kompensoitua hyväksytyksi.
Kaikkien kurssien yksi ainut uusintakoeviikko olisi kesäkuun puolessa välissä, jolloin suunnitelmani mukaan olen ollut Suomessa jo useamman viikon. Kysyin kurssin opettajalta, että täytyykö minun uusia tuo yksi koe ja voisinko uusia sen jo aikaisemmin tai vaikka kirjoittaa esseen aiheesta, mutta opettaja ei kuitenkaan kuulema saa tehdä sellaista päätöstä yksin, joten mun täytyy kysyä vielä koko oppiaineen johtajalta.
Puolenvälin tunnelmia
Joulun jälkeen oikeastaan koko tammikuun ajan on ollut paljon läksiäisiä, kun syksyvaihtarit ovat palanneet koteihinsa. Seuratessa muiden paluubyrokratiaa eli asunnon ja pankkitilien irtisanomista ja kurssitodistuksien hankkimista, alkoi tuntua kuin itsekin olisi jo palaamassa. Meidän syksyllä muodostamasta italialaisporusta onneki kuitenkin vielä puolet jää kevääksi, niin ei tarvitse aloittaa aivan alusta tutustumista uusiin vaihtareihin. Kovin moneen uuteen en ole vielä törmännytkään.
Sosiaalinen väsymys
Puhuimme parin porukkamme italialaisista kanssa, että on vähän iskenyt puolenvälin sosiaalinen väsymys. Syyskuussa kaikki yrittivät olla kiinnostuneita kaikista ja muodostaa kaveriporukoita mahdollisimman nopeasti, mikä oli sinänsä myös vähän stressaavaa, mutta myöhemmin jo muodostuneeseen porukkaan on aina vaikeampi päästä sisään. Kun saimme sitten muodostettua jonkinlaisen porukan, tai osittain voisi sanoa myös passiivissa, kun jonkinlainen porukka muodostui, koska hyvin pitkälti kivan vaihtariporukan löytyminen on myös tuurista kiinni. Esimerkiksi kuka sattuu asumaan samassa asuntolassa tai onko kursseilla muita vaihtareita. Nyt kun olemme jo jakaneet puolen vuoden vaihtokokemuksen muutamien kanssa ja osa porukasta on vielä jäljellä, niin ajatus samanlaisesta uuden porukan etsimisestä ja joka suuntaan kiinnostumisesta uudestaan tuntuu raskaalta, kun oma arki on jo hahmottunut, niin helpommalta tuntuu jatkaa hengailua vanhan porukkamme kesken.
Vaikka puhun porukasta ja Poitiers on niin pieni kaupunki, että kadulla lähes aina törmää johonkin, niin silti olen myös ollut paljon vain yksinkin. Viikossa voi olla monta päivää, jolloin menen luennolle ja yliopistoliikuntaan, joissa saatan vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa, mutta sitten kaikki jatkavat omia asioitaan. Siinä mielessä opiskelu täällä ei eroa paljon mun Suomessa opiskelusta, mutta vaihdossa yksin oleminen jostain syystä vain tuntuu yksinäisemmältä kuin yksinolo Suomessa. Mutta ihan hyvässä tasapanoissa on yksin ja porukassa hengailu kuitenkin ollut.
 |
| Lauantaimarkkinat |
Joulun jälkeen mietin, että olisiko vain puoli vuotta vaihdossa riittänyt, kun laskin, että vielä on hyvin monta viikkoa jäljellä. Nyt olen kuitenkin taas tyytyväinen päätökseen olla koko lukuvuosi. Kielen oppiminen oli oikeastaan suurin syy, miksi valitsin lukuvuosivaihdon. Olenkin tosi tyytyväinen, että olen löytänyt vaihtareita, joiden kanssa puhumme ranskaa. Tuntuu, että syksy meni pitkälti kieleen totutteluun ja erityisesti varmuuden saamiseen ihan peruskommunikointitilanteissakin, vaikka olinkin ranskaa ala-asteelta asti jo opiskellut. Vertasin alussa tätä vaihtoa myös ehkä liikaa espanjan oppimiseeni lukiovaihdossa ja nyt on täytynyt hyväksyä, etten tule oppimaan ranskaa ainakaan tällä kertaa yhtä sujuvaksi, kun paikallisten kanssa on niin vähän kontakteja ja arkisanastoa ei kuule samalla tavalla kuin isäntäperheessä lukiovaihdossa. Mutta kielenkäytön varmuus on ehkä isoin asia, joka on kuitenkin syksyn aikana täällä tullut, vaikka sanasto ei ihan vielä riittäisikään, niin nyt tuntuu, että uskallan mennä ranskalla kaikkiin tilanteisiin.
Kursseilla on monesti vieläkin haastavaa ymmärtää kaikkea, mutta ei ollenkaan enää niin haastavaa kuin syksyllä ja nyt huomaan myös, että luentojen jälkeen en ole enää niin väsynyt, kun ei tarvitse käyttää ihan niin paljon energiaa pelkkään ymmärtämiseen kuin syksyllä. Nyt keväällä on siis kiva vielä vahvistaa kieltä ja huomata, mitä kaikkea on jo oppinut.
Jos olisin lähtenyt jo joulun jälkeen, niin yhdeksi päällimmäiseksi mielikuvaksi olisi myös jäänyt hankaluus ja hitaus hoitaa asioita - yksi vain syksyksi tullut italialainen ei esimerkiksi koskaan ehtinyt saada paikallista pankkikorttiaan, joka oli asuntolan puolesta kuitenkin pakko hankkia.
Vaikka tässä on vielä vaihtoa jäljellä noin 2,5 kuukautta (josta yhteensä kolme viikkoa on lomaa), niin tuntuu, että loppu alkaa jo häämöttämään. Ollaankin tehty muun muassa suunnitelmia, minne lähikaupunkeihin tehtäisiin vielä päiväretkiä yms.
---
Tässä onkin enää yksi viikko ennen helmi-maaliskuun vaihteen talvilomaviikkoa. Loman ensimmäisen viikonlopun vietän Pariisissa tanssikurssilla ja sieltä ajattelin jatkaa pienelle kierrokselle Bretagneen. Seuraavan kerran kirjoittelenkin varmaan talvilomasta.
