10 päivää Etelä-Ranskassa

Viime viikot ovat menneet vauhdikkaasti ja sen vuoksi viimeisestä blogipostauksestakin alkaa olla jo hetki aikaa. Mulla on vaihtoa jäljellä enää 15 päivää ja ajattelin tehdä vielä erikseen postauksen vaihdon lopusta, mutta tässä postauksessa keskityn pääsiäislomani matkaan Etelä-Ranskassa.

Toulouse

Poitiersin yliopistossa pääsiäislomaa oli täydet kaksi viikkoa, joista 10 päivää vietin junamatkaillen Etelä-Ranskassa. Aloitin kierrokseni Toulousesta, vähän Helsinkiä pienemmästä kaupungista Lounais-Ranskassa. Toulouse on myös Oksitania-alueen pääkaupunki. Ranskan puolella Oksitania-alueesta sijaitsee kolmasosa ja loput sijaitsevat Espanjassa, Italiassa ja Monacossa. Junassa kohti Toulouseta kahden henkilön välinen keskustelu herätti huomioni, sillä en ymmärtänyt keskustelusta lähes sanakaan. Näin lähes yhdeksän kuukauden jälkeen nykyään sivukorvallakin kuulluista ranskan kielisistä keskusteluista ymmärtää paljon. Olin juuri lukenut artikkelin Oksitaniasta ja oksitaanin kielestä ja ymmärsin sitten, että he taisivatkin puhua oksitaania. Lausumiseltaan se kuulosti hyvin ranskamaiselta, mutta ilmeisesti oksitaani on lähimpänä kuitenkin katalaanin kieltä. Oksitaanin puhujia on 200 000-800 000 ja virallisen kielen asema sillä on vain yhdessä pienessä maakunnassa Espanjassa.

Capitulium, Toulousen kaupungintalo 

"Canal du midi"

Crêppejä katukojusta

Toulouseen saavuin sunnuntaina iltapäivällä ja kuten kaikkialla Ranskassa (ehkä Pariisia lukuunottamatta) sunnuntaisin kaikki kaupat ja suurin osa kahviloista ja ravintoloista pysyvät kiinni. Ilma oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen ja lähdin Airbnb-majoituksestani kävelemään Saint-Cyprien -alueelle, jonka isolla puistoalueella oli piknikkeilijöitä keräilemässä tavaroitaan ja muita sunnuntain viettäjiä nauttimassa vielä alkuillasta ennen auringonlaskua. Kävelin Garonne-joen varrella puistoalueen toiseen päähän, josta kuului musiikkia. Paikallisen Teurastamon pihalla oli juuri loppumassa Hiphop Funk -tanssitapahtuma, jonka viimeisen battlen ehdin juuri näkemään.

Sunnuntaina kaupat olivat kiinni, mutta kaduilla silti liikkui paljon porukkaa. 

Toulousessa punatiilitaloja oli joka puolella, kaduilla kuului paljon espanjaa ja erilalaisia tapas-ravintoiloita oli siellätäällä.

Carcassonne

Carcassonne on yksi suosituimmista päiväretkikohteista Toulousesta ja kuuluen Unescon maailmaperintöluetteloon myös yksi suosituimmista kohteista koko Ranskassa. Etelä-Ranskan kaupunkien ja kylien välillä junayhteydet ovat kuitenkin niin hyvät ja välimatkat lyhyet, että tutustuminen Carcassonneen onnistui hyvin myös "ohikulkumatkalla" kohti Montpelliereä, josta olin varannut seuraavan majoitukseni.

Saavuin aamupäivällä Carcassonnen juna-asemalle, joka on aivan "alakaupungin" vieressä. Alle 50 000 asukkaan kaupunki on jaettu kahteen osaan, joista toinen on niin sanottu moderni alakaupunki joen varrella. Toinen osa puolestaan on 150 metriä korkeammalla, kukkulan päälle rakennettu "Cité de Carcassonne" tai "yläkaupunki".  Yläkaupunki on se kuuluisa linnoitettu vanhakaupunki, jonka päänähtävyys on Carcassonnen linnoitus. Junalta lähdin kävelemään modernin kaupungin läpi kohti linnoituskukkulaa. Onneksi olin ostanut aurinkoista hiihtoloman Bretagnen matkaani ajatellen sadehousut, sillä nyt pääsin testaamaan niitä.

Linnoituksen ympäri kulki muuri, jota pitkin pääsi kulkemaan.

Näkymä linnoituksen ympärillä

Sisäänpääsy linnoitukseen olisi maksanut noin kahdeksan euroa, mutta alle 26-vuotiaat  EU-maiden asukkaat pääsevät sinne ilmaiseksi. Carcassonnessa minulla oli tosiaan koko rinkkani mukani ja jännitin, että pääsenkö koko linnoitukseen, kun ruokakauppojen vartijatkin pyytävät jättämään isot reput kaupan ovelle. Aivan linnoituksen nurkan takana kuitenkin oli Auberge de jeunesse eli nuorille tarkoitettu hostelli, johon he ottivat rinkan säilöön kahdella eurolla ja pääsin kevyemmin tutustumaan linnoitukseen ja vanhaan kaupunkiin. Vanhakaupunki linnoituksen ympärillä on todella pieni ja kaikki kadut ovat täynnä vain turistikauppoja. Vanhankaupungin alueella asuu nykyään vain muutama kymmenen ihmistä. Linnoituksessa kulki lähinnä espanjalaisia turistiryhmiä ja huhtikuussa vanhan kaupungin kadutkaan eivät olleet vielä aivan tukossa.

Vanhakaupunki oli täynnä ravintoloita ja jäätelöbaareja

Turistihälinän lisäki löytyi myös pari hiljaista katua 

Linnoituksen ulkopuolelta löysin jonkun viljelmät

Linnoituksen ja vanhankaupungin kiertämiseen meni noin pari tuntia, jonka jälkeen hain rinkan hostellin toimistosta ja lähdin takaisin juna-asemalle. Linnassa oli ihan hauska käydä ja Carcassonnen moderni kaupunkikin on ihan mukava, mutta jos on nähnyt muitakin pieniä ranskalaisia kyliä, tämä ei eroa niistä mitenkään.

Montpellier

280 0000 asukkaan Montpellier on vilkas opiskelijakaupunki, jonka 1200-luvulla rakennettu yliopisto on Ranskan ensimmäisiä. Montpellier on erityisen tunnettu sen vanhasta lääketieteen tiedekunnastaan sekä jotenkin erityisen hyvästä julkisen liikenteen verkostostaan.

Montpellierin lääketieteen tiedekunta

Montpellieressä majoituin Airbnb kautta kolmen kolumbialaisen opiskelijan asunnossa. Pääsin siis pitkästä aikaa muistelemaan espanjan puhumista. Saavuin heidän kotiinsa illalla, jolloin sain heti tervetulomaljan. Yksi heistä oli erityisen kiinnostunut Suomesta ja avasi Suomen Wikipedia-sivun, jonka kävimme kohta kohdalta läpi ja pohdimme Suomen, Ranskan ja Kolumbian eroja siinä iltaa istuessamme.

Montpellieressä on paljon vanhoja ja isoja rakennelmia, kuten esimerkiksi yhden ison parkkipaikan päällä kohoaa massiivinen vanha silta. Vanhakaupunki oli mäkinen ja kivoja pieniä kapeita kujia kulkee ristiin rastiin täynnä pieniä kahviloita ja kauppoja. Verrattuna Toulouseen Montpellierin tunnelma oli jo paljon enemmän "välimerellinen" ja erilaisia smoothie-baareja näkyi useita. Ehkä nuo yhdistettynä muulle Ranskalla tyypillisiin vanhoihin ja linnamaisiin rakennuksiin teki kapungista hauskanoloisen.

Pienet kujat keskustassa olivat täynnä erilaisia kahviloita ja kauppoja

Montpellierestä puhutaan täydellisenä kaupunkina, sillä se on tarpeeksi suuri, muttei kuitenkaan liian iso, ja sieltä pääsee kätevästi myös rannalle. Jopa julkisilla. Päätin siis käydä tutustumassa myös siihen rantaan, joka sijaitsee parikymmenen kilometrin päässä keskustasta. Ratikalla tosiaan pääsee rannemmaksi, mutta päätepysäkiltä kävelymatka hiekkarannalle kestää kuitenkin noin 40 minuuttia/suunta.

Marseille

Montpellierestä matkani jatkui kohti Marseillea, joka on Ranskan toisiksi suurin kaupunki Pariisin jälkeen. Tyttöystäväni pääsi työharjoittelustaan muutaman päivän pääsiäislomalle, joten hän liittyi seuraani Marseilleen. Mielikuvani Marseillesta ennakkoon olivat ristiriitaiset, sillä olin kuullut siitä sekä romantisoituja idyllisen vanhan sataman -kuvailuja että kuvauksia likaisesta ja epämiellyttävästä virastokaupungista. Muutaman päivän kokemuksella voin yhtyä molempiin mielipiteisiin, sillä toki suureen kaupunkiin mahtuu molempia. Marseillessa tunnelma oli jo paljon enemmän välimerellinen ja eri etnisyyksiä näkyi paljon laajemmin kuin esimerkiksi Montpellieressä tai Toulousessa. Marseillen olin valinnut kohteekseni lähinnä sen vieressä sijaitsevan Parc national des Calanques -kansallispuiston vuoksi.

Marseillessa kävimme myös tutustumassa Longchamp-puistoon ja Notre Dame la Garde -kirkkoon, joka on rakennettu korkealle mäen päälle ja toimii Marseillen maamerkkinä.

Longchampin puiston yksi sisäänkäynneistä

Tämä kuva kertoo mieletäni hyvin vähän rumasta ja virastomaisesta maisemasta, mutta sitten keskellä löytyykin hieno rakennus, kuten kuvassa oleva kirkko

Parc national des Calanques ja Cassis-kylä

Parin kymmenen kilometrin päässä Marseillestä sijaitsevaan kansallispuistoon pääsee kätevästi bussilla muutamassa kymmenessä minuutissa. Olin suunnitellut aluksi meneväni sinne junalla, mutta Cassiksen juna-asemalta olisi pitänyt kävellä muutaman kilometrin matka itse kylään. Bussi jätti kätevästi suoraan Cassis-kylään, jonka toiselta puolelta lähti erilaisia patikointireittejä kansallispuistoon.

Cassiksen satama

Rannalla ei vielä ollut tungosta.

Reittejä tuolla kansallispuistossa on hyvin paljon. Osa on vain parin kilometrin pituisia ja osa useamman päivän vaelluksia. Kävelijöitä näkyikin jokalähtöön sekä siisteissä kaupunkivaatteissa että karttojen ja vaellussauvojen kanssa. Me päädyimme päivän aikana kävelemään noin 10 kilometrin pituisen reitin. Tuon kansallispuiston reittejä on kuvailtu keskivaikeiksi ja osittain haastaviksi. Nähtyämme kiviset ja jyrkähköt nousut ymmärsimme miksi.

Välillä reitti oli melko kivinen ja jyrkkä

"Calanque" tarkoittaa sananmukaisesti lahtea tai poukamaa. Kansallispuiston rantaviiva ei ole ollenkaan tasainen, sillä välillä pääsee nousemaan kallioisille tasanteille ja välillä laskeutumaan poukaman rannalle. Sää oli tuon päivän aikana hyvin vaihteleva. Pääasiassa tuuli kovaa, mutta välillä myös tihkutti ja välillä ehti paistaa aurinkokin. Lämpötila oli vajaa 20 astetta ja varmaan myös pääsiäinen vaikutti siihen, että ihmisiä oli melko paljon. Kesällä voin kuvitella, että joillakin reiteillä kuljetaan yhdessä jonossa kaikki, kun tuo kansallispuisto on kuitenkin hyvin suosittu.

"Calanque d'en Vau"

Välillä reitti oli myös hyvin tasainen ja helppo

"Calanque de Port Pin"

Tässä vuoden aikana Ranskassa matkusteltaessa on tullut selväksi, että ranskalaiset matkustavat maan sisällä lähinnä omilla autoillaan ja varsinkin maan keskiosaan on hyvin vaikea päästä junalla tai bussilla. Kaupunkien välinen junaverkosto toimii kuitenkin hyvin ja ajallaan ja se on melko kattava, maan keskiosaa lukuunottamatta. Mutta kaupunkien esikaupunkialueille tai pienempiin kyliin ei julkisilla helposti pääse. Esimerkiksi Marseillen hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan isoon ostoskeskukseen pääsee tunnissa vähintään kahdella bussilla. Samoin Bretagnessa erityisesti talviaikaan bussilla kulkeminen oli haastavaa, jos halusi vähänkään kaupungin ulkopuolelle.

Marseillesta palasin sitten takaisin Poitiersiin valmistelemaan loppukoe-esseitäni ja järjestelemään Suomeen paluutani, josta teen vielä oman postauksen.