Vaihdon viimeinen viikko hurahti ohi vauhdilla. Pääsiäisloman jälkeen mulla oli Poitiersissa vielä aikaa tasan kaksi viikkoa. Sen aikana näimme italialaisporukkamme kanssa melko tiivisti, kun aloimme tajuta, että yhteinen kokemuksemme alkaa päättyä. Ensimmäisen viikon aikana tein myös loppukoe-esseet kolmelle kurssilleni. Varsinainen kurssikokeeni muiden opiskelijoiden kanssa olisi ollut samaan aikaan, kun istun jo matkalla kohti Helsinkiä, mutta mulle sattui tosi mukavia opettajia, jotka olivat koko vuoden puhuneet, että vaihtareille voidaan tehä erikoisjärjestelyitä. Sain lopulta siis tehdä kokeen etänä ennen lähtöäni. Kevään koepäivät tulivat hyvin myöhään tietoon, kuten kävi myös syyskauden kokeiden kanssa. Tämän vuoksi jo useampi vaihtari oli ehtinyt ostaa paluulipun, mutta onneksi erikoisjärjestelyt onnistuivat.
 |
| Patonkeja "Boulangeriessa" |
Viime viikolla irtisanoin puhelinliittymäni, joka toivottavasti onnistui. Ostin syksyllä ranskalaisen puhelinliittymän ja sim-kortin Poitiersin keskustan liikkeestä, josta piti käydä hakemassa liittymän irtisanomislomake ja lähettää se postissa Pariisissa sijaitsevaan laskutukseen.
Pankkiin piti varata tapaamisaika tilin irtisanomista varten. Varasin ajan samalle virkailijalle, jonka kanssa olin avannutkin tilin. Huomasin kuitenkin, että tällä kertaa tapaamisen toimipiste oli Poitiersin viereisessä pienessä kaupungissa tai olisi ollut, sillä Poitiersista sinne menee bussi vain muutaman kerran päivässä, joten ilman autoa olisin odottanut pankissa pari tuntia sekä ennen että jälkeen tapaamisen. Soitin tapaamispäivän aamulla virkailijalle, joka totesi, että näin hän oli vähän arvellutkin, että saattaa olla hankala päästä paikalle. Peruimme tapaamisen ja hän totesi, etten sittenkään oikeastaan edes tarvitse sitä, vaan irtisanomisen voi hoitaa sähköpostilla. Voin kuitenkin tehdä sen vasta heinäkuussa, sillä Crous-asuntolani täytyy maksaa ensin vuokravakuus takaisin ranskalaiselle tilille.
Viimeisellä viikolla tulostelin papereita ja hain allekirjoituksia vaihtoajan todellisesta kestosta ja vahvistin opintosuunnitelman. Loppubyrokratia ainakin tähän asti on mennyt paljon helpommin kuin alussa. Vähän jännittää kuitenkin vielä tuo pankkitilin sulkeminen, sillä tiedän kaikkien muiden käyneen vaaditussa tapaamisessa.
 |
| Pieni kylä maaseudulla |
Asuntolani siivoojat tulivat yhtenä aamuna koputtamaan oveen ja tuomaan kasan erilaisia siivousvälineitä. Muutamaa päivää aikaisemmin he olivat teipanneet oveeni siivouslistan ja samalla kun he toivat välineet, he näyttivät kädestä pitäen, millä tuotteella siivotaan mitäkin ja kuinka paljon maksaa, jos ei siivoa sitä tai tätä. Torstaina iltapäivällä tehtiin asunnon lopputarkastus, jossa luovutin avaimen. Asunnon luovutuksen jälkeen raahasin tavarani ja itseni italialaisen vaihtarin luokse, joka tarjosi, että voin mennä viimeiseksi yöksi hänen luokseen. Perjantaina aamulla sanon sitten hyvästit Poitiersille ja lähden junalla Pariisiin, jossa vietän viikonlopun ennen kuin lennän maantaina Suomeen.
 |
| Luostari keskellä maaseutua |
Noin pari kuukautta sitten aloin odottaa jo aika innolla Suomeen palaamista, ja viimeisen parin viikon aikana ilmaantunut muurahaisongelma huoneessani on entisestään lisännyt tuota odotusta. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireiset, mutta niiden aikana on ehtinyt iskeä huomio, että muutamien päivien päästä olen oikeasti Suomessa. Pakatessa ja siivotessa paluu alkoi tuntua jo paljon konkreettisemmalta, vaikka vielä se tuntuu kuitenkin kaukaiselta. Erikoisimmalta tuntuu ajatus siitä, että kohta ympärillä puhutaan vain suomea ja kohta en kuule enää niin paljon pahoittelua ja anteeksipyyntöjä, kun joku kävelee kaupassa ohi puolen metrin päässä. Myöskään tuntemattomia, jotka sattuvat olemaan samassa tilassa, ei kohta enää tervehditä.
Vuoden aikana olen tottunut siihen, etten ymmärrä kaikkia sanoja ja yritän kaikin voimin muodostaa kokonaiskuvaa, esim. nopeasti aihetta vaihtavissa useamman hengen keskusteluissa. Olen myös tottunut siihen, että yritän keksiä mahdollisimman nopeasti kiertoilmaisuja osaamillani termeillä, jotta voin ilmasta lähimmäksi sen, mitä tarkoitan. Välillä kuulee kokemuksia siitä, miten tuntuu kuin persoonakin muuttuisi samalla kun vaihtaa kieltä. Pystyn samaistua tähän juurikin siinä, että tullakseni ymmärretyksi, mun on täytynyt kuvailla ja "esittää" sanoja, joita en tiedä ranskaksi, mutta suomeksi vain sanon sanan ilman mitään eleitä. Alussa kuvailun tarve toki häiritsi, mutta nyt kun puhuminen ranskaksi on jo helpottunut, olen alkanut myös pitämään tuosta elekielen käytöstä.
 |
| Paperikauppa |
Olen tosi tyytyväinen, että valitsin koko vuoden vaihdon, sillä kielitaito ehti kehittyä hyvin. 8,5 kuukauden jälkeen kuitenkin tuntuu, että Erasmus-vaihtarielämä on nyt nähty ja olen ihan valmis palaamaan jo takaisin tyytyväisenä vietettyyn vuoteen.
Tänään illalla kuitenkin vielä nähdään parin italialaisen ja yhden intialaisen kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti