Ensikontaktit muihin vaihtareihin

Lauantaimarkkinat

Ensimmäinen vaihtarikontaktini täällä oli vaihtokoordinaattorin toimiston odotustilassa, jossa kävin hoitamassa opiskelijakorttia. Oli kiva päästä puhumaan jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa, sillä siihen asti olin puhunut vain yliopiston henkilökunnan, pankkivirkailijan ja kaupan kassojen kanssa. Odottaessamme paikalle tuli myös kolmas vaihtari, mutta emme ehtineet kovin kauaa jutella, kun kaikki olivat hoitamassa opiskelijakortteja. Lyhyestäkin kontaktista oli kuitenkin iloa.

Erasmus Student Network, ESN, järjestää erilaisia tapahtumia ja aktiviteettejä Erasmus-opiskelijoille hyvin monissa Euroopan yliopistokaupungeissa, kuten myös Poitiersissa. Kesän lopulla perustettiin Facebook-ryhmä tämän vuoden Poitiersissa oleville Erasmus-opiskelijoille. Ryhmässä on voitu kertoa kuka saapuu milloinkin, missä asuntolassa asuu ja mitä opiskelee. Ryhmän kautta löysin kaksi, jotka asuvat myös tässä asuntolassa, mutta ilmeisen suuri osa tähän mennessä saapuneista vaihtareista asuu jossain muualla kuin tässä Michel Foucault -asuntolassa, ja he alkoivatkin ryhmäytyä, ainakin Facebook-ryhmän perusteella, nopeasti. Ajattelin, että ESN olisi järjestänyt jotain tähän alkuun vähän aktiivisemmin, mutta heidän järjestämä orientaatioviikko onkin vasta syyskuun lopulla.

Kaupungintalon aukiolle pystytetty ilmalla täytetty "seinäkiipeily"-tötsä

Viime torstaina oli kaupungin järjestämä tervetulojuhla opiskelijoille ja kaikille Poitiersissa oleville. Ohjelmassa oli yleistä hengailua ja muun muassa jousiammuntaa ja musiikkia isolla kentällä ulkona. Menin juhlaan yksin, sillä en ollut saanut vielä kontaktia asuntolassani oleviin vaihtareihin. Juhlassa oli paljon lapsiperheitä ja paikallisia kaveriporukoita viettämässä iltaa, joiden mukaan tuntui aika vaikealta vain mennä. Löysin yhden ranskalaisen, joka aloittaa opiskelemaan ensimmäistä vuotta Poitiersissa, joten hän oli yhtä ihmeissään kuin minäkin. Hänkään ei tiennyt Poitiersista mitään, joten puhuimme Ranskasta yleisesti.

Olin jo lähdössä kävelemään takaisin asuntolalle, kun löysinkin sen vaihtarin, joka oli ollut vaihtokoordinaattorin toimistossa. Hän oli hänen kanssaan samassa asuntolassa asuvien vaihtareiden kanssa. Liityin heidän joukkoonsa ja myöhemmin meidät löysi lisää vaihtareita ja tutustuin yhteen, joka on samassa asuntoloassa kanssani. Poitiersin yliopistossa on valtava määrä kansainvälisiä opiskelijoita, joista vaihto-opiskelijat ovat vain pieni osa. Juhlassa oli paljon lattareita, madagascarlaisia ja Norsunluurannikolta tulleita, jotka tekevät tutkintoa täällä ja näin tuntevat jo myös paikallisiakin. Monet myös asuvat kimppakämpissä ranskalaisten kanssa, joten tuossakin porukassa oli paljon myös ranskalaisia. 

Samassa asuntolassa kanssani asuva italialainen vaihtari oli edeltävänä päivänä tutustunut yliopiston kirjastossa kirjaston työntekijään, joka oli kutsunut hänet kavereineen omaan kirjastokahvilaansa. Menin siis italialaisjoukon kanssa viettämään lauantaita kirjaston työntekijän kanssa. Hän on oikein värikäs persoona, ja tykkää korjata kaikkien kielivirheet oikein tarkasti ja selittää sanoja, joten kielen oppimisen kannalta se oli tosi kiva. Hän kutsui meidät kaikki kotiinsa tekemään yhdessä ruokaa sen jälkeen, kunhan hän oli ensin esitellyt meille lauantaimarkkinat, joissa lähialueen viljelijät myyvät omia tuotteitansa, kuten vihanneksia, mehuja ja juustoja. Ostimme salaattiaineksia ja joitain kuulemaa paikallisia piiraita. Lauantai meni siis aikalailla markkinoilla, tehden ruokaa ja istuskellen kirjaston työntekijän kotipihalla.

Asuntolat yhdistävät tosi voimakkaasti ja tuntuu, että porukat alkavat pikkuhiljaa muodostua pitkälti asuntoloiden mukaan. Italialaisilla toki on oma italiajoukkonsa, jossa olen nyt pari päivää ollut mukana. Tähän mennessä suurin osa tapaamistani vaihtareista on ollut siis italialaisia, pari saksalaista ja yksi irlantilainen on ollut myös. Meidän lauantain ruokaseurueessa oli myös marokkolainen ja uruguaylainen, joka opettaa espanjaa täällä vuoden ajan yliopistolla sekä kolumbialainen tohtoriopiskelija. Suurimman osan aikaa olemme puhuneet ranskaa ja vähän espanjaa myös, ja italialaiset tykkäävät myös puhua aika paljon italiaa. Ranskankielen tasoerot ovat melko suuret, sillä osan vaihtareista toinen kotikieli on ranska, mutta kuulema pari italialaista taas ei ole opiskellut päivääkään ranskaa. 

Huomenna alkavat kurssit ja parin viikon päästä yliopiston liikuntakurssit, jotka toivottavasti sekoittavat vähän asuntolaporukoita.